We’ve updated our Terms of Use to reflect our new entity name and address. You can review the changes here.
We’ve updated our Terms of Use. You can review the changes here.

Louhi

by Käärmekristus

/
1.
Perustus 02:57
Kun ei lie minussa miestä Ukon pojassa urosta Tämän päästön päästäjäistä Tämän rienan riisujaista Louhi, Pohjolan emäntä Tule päästöt päästämähän Nämät rienat riisumahan Kun ei lie minussa miestä Ukon pojassa urosta Päivätär, pätevä neito Tule päästöt päästämähän Nämät pulmat purkamahan Kykkärät kerittämähän Kun ei lie minussa miestä Ukon pojassa urosta Kave eukko, luonnon tyttö Kave kultainen, korea Tule päästöt päästämähän Rikkeitä riisumahan Kiehittämähän kiroja Kun ei lie minussa miestä Ukon pojassa urosta Tule, Hiisi, Hiitolasta Jumaloista jukkaselkä Tämän jakson jaksajaksi Kauhean kaottajaksi
2.
Kaihoisia kaikuja kaikkeuden kahleiden kaavoista Menneistä menetyksistä ja menestyksistä Perittyjä peltoja Perkeleen perimmäisestä perisynnistä Haaveiden haamuja haalistumassa haavojen harmoniassa Tuskan tuntoja, oppeja omituisia Ajatusteni ateljee, valo ja vapahtaja Täyttymysten tähtitarha, rakenteiden raastaja Saatanan Sammas, kuoleman kurottaja Tuonelan tuohus, veriset vesistöt Labyrintin lasipeilit, mieleni minun Kuvani kummitus, unien universumi Harhoissa hapuilija, korkeuksia kohti Ruma ruho ruokkii ruoskaa ruojan rukouksilla Katuvaiset kaatuvat kahleittensa kanssa katkerina Maanpäällinen matka, madoille maistuu maatuvat Saatanan saalistajat, saattavat sairaat salaisuuksiin Taakse taivaitten, aikojen aihioiden Sielusi sinettiin, yöttömään yöhön Kärsimyksen kärkeen, helvetin hekumaan Tyydyttävä tyhjyys, sallivat saavutuksesi Ihmeellinen ihminen, elämätön eläin Luonnon luoma, luonnoton luomus Ykseyden yhteys, painajaisten paine Voittojen voima, alituisen alisen
3.
Louhiatar vaimo vankka Pohjan akka räämähäntä Joll' on muoto mustallainen Iho inhon karvallinen Oli tietä kulkemassa Matkoa matelemassa Teki tielle vuotehensa Matkalle makuusijansa Selin tuulehen makasi Perin viimahan viluhun Pallein paha'an säähän Kaltoin kaarnapohjasehen Tuli suuri tuulen puuska Iästä iso vihuri Tuuli nosti turkin helmat Vihuri hamehen helmat Tuuli tuhman raskahaksi Kostutti kohulliseksi Aholla alastomalla Maalla mättähättömällä Kantoi kohtua kovoa Vatsan täyttä vaikeata Kantoi kuun on, kantoi kaksi Kuuta puolen kymmenettä Yheksännen kuun lopulla Kuun alulla kymmenennen Jo lähestyi saantiaika Kohtu kääntyvi kovaksi Painuvi pakolliseksi Etsi synnytyssijoa Vatsansa vajennusmaata Kahen kallion välissä Viien vuoren vinkelossa Ei siellä apua saanut Vajennusta vatsallensa Siitä siirtihe etemmä Paneutti toisen paikan Heiluvalle hettehelle Luonnon lähtenen sivulle Eipä synny syntyminen Luovu luomainen sikiö Vetihe vesikivelle Kuohu'un tulisen kosken Alle kolmen kosken koprun Alle äprähän yheksän Vaan ei vielä synty synny Kehnon kohtu ei kevene Alkoi itkeä iletys Uivotella, voivotella Ei tieä, mihin menisi mihin menisi, ei tieä Kunne kulkea pitäisi Vatsansa vajentamahan Poikiansa poikimahan Puhui pilvestä Jumala Lausui Luoja taivahalta Tuoll' on suolla kolmisoppi Rannalla meryttä vasten Pimeässä Pohjolassa Pohjassa laajalla perällä Mene sinne poikimahan Kohtusi keventämähän Siellä silma tarvitahan Väkeäsi vuotetahan Tuop' on musta Pohjan akka Meni sinne poikimahan Kohtunsa keventämähän Siellä tuo paha pahennus Sikiänsä synnytteli Latoi lapsensa vihaiset Alla viien villavaipan Alla raaminsa yheksän Teki poikoa yheksän Tyttölapsen kymmenennen Yhtenä kesäisnä yönä Yhestä vatsan väestä
4.
Tiedon jano 06:35
Alituiset ajatukseni Seesteistä kuolemaa Vihan viljojen satoa Saattamassa tuonelaan Virran viemä vene Loveen langennut Hauen hampahissa Synkässä saasteessa Käärmeen kita kammottava Ikivanha Iku-turso Syö suureen suuhusi Hukuta hulluuteesi Kurimuksen kurkku Pohjolan pohjaan Vainajien vaikerrukseen Tuonelan tytin tuomana Tuolla Tuonelassa Joutsen joessa Jousen nuolen johtamana Tietoon tiedottomien Rakastanko rautaista raakuuttasi Matkaani matalilla maillasi Tasangoilla tanssimistani Saatanaa sanoissani Autuus on kärsimystä Käsissäni auttamatta Kärsimys on autuutta Avartuu käsitykseni Vihaanko vapauttani, voimaani Onneani, omaa osaani Kaipausta kainaloosi Elämää elävää Vajoan vaaroihisi Kohotakseni korkeammalle Manalaan maan alle Taivaaseen tähtien ylle
5.
Sikiöitähän sitovi Saamiahan solmeavi Ja tuo paha pakana Itse panihe papiksi Riivasihe ristijäksi Itse kasti kannettunsa Itse risti riivattunsa Itse risti ja nimesi Nenässä kipuisen polven Kipuisella kämmenellä Nimitteli saamiansa Lajitteli lapsiansa Kuin kuki sukimojansa Itse ilmi luomiansa Tytön pani Tuulettaren Nimitteli Vihmattaren Siitä poikansa panevi Minkä miksi, kunka kuksi Minkä painoi paiseheksi Kunka ruohutti ruveksi Minkä pisti pistokseksi Kunka laati luuvaloksi Minkä änkäsi ähyksi Kunka ajoi ammukseksi Minkä ruhtaisi rutoksi Kunka riieksi risaisi Jäi yksi nimittämättä Poika pahnan pohjimmainen Suuton, silmitön sikiö Senpä sitten käski tuonne Rutjan koskehen kovahan Tulisehen kuohuntahan Siitä pakkaset sikesi Siitä syntyi Syöjättäret Siitä muita turmioita Syntyi velhoja vesille Noitia joka norolle Kateita kaikin paikoin Rutjan koskessa kovassa Tulisessa kuohunnossa
6.
Tuonen mustahan jokehen, pahimpahan pyörtehesen Meni lieto Lemminkäinen, meni koskessa kolisten Myötävirrassa vilisten tuonne Tuonelan tuville Tuo verinen Tuonen poika iski miestä miekallansa Kavahutti kalvallansa, löi on kerran leimahutti Miehen viieksi muruksi, Kaheksaksi kappaleksi Heitti Tuonelan jokehen, Manalan alusvesille Viru siinä se ikäsi jousinesi, nuolinesi Ammu joutsenet joelta, vesilinnut viertehiltä Se oli loppu lemminkäisen, kuolo ankaran kosijan Vaka vanha Väinämöinen jo huhuta huikahutti Tuossa Tuonelan joessa, Manalan alantehessa Tuo venettä, Tuonen tytti, lauttoa, Manalan lapsi Yli salmen saa'akseni, joen poikki päästäkseni Lyhykäinen Tuonen tytti, matala Manalan neiti Tuo oli poukkujen pesijä, räpähien räimyttäjä Tuonen mustassa joessa, Manalan alusve'essä Sanan virkkoi, noin nimesi, itse lausui ja pakisi Vene täältä tuotanehe, kuni syy sanottanehe Mi sinun manalle saattoi ilman tauin tappamatta Ottamatta oivan surman muun surman musertamatta Iäksin Tuonelta oroa, manalalta vääntiätä Rekosen rakentoani, laulukorjan laatiani Kyllä Tuonetar toruvi, Manan neiti riitelevi Oi on, hullu, hulluuttasi, mies on, mielesi vähyyttä Vei venehen Tuonen tytti sillä vanhan väinämöisen Yli salmen saattelevi, joen poikki päästelevi Itse tuon sanoiksi virkki, voi sinua, väinämöinen Läksit surmatta Manalle kuolematta Tuonelahan Sanoi Tuonelan emäntä, oi on vanha väinämöinen Mitä sie tulit Manalle, kuta Tuonelan tuville Sanoi vanha Väinämöinen, veistäessäni venoista Uutta purtta puuhatessa uuvuin kolmea sanoa Peripäätä päätellessä, kokkoa kohottaessa Kun en noita saanutkana, mailta, ilmoilta tavannut Piti tulla Tuonelahan, lähteä Manan majoille Saamahan sanoja noita, ongelmoita oppimahan Tuopa Tuonelan emäntä sanan virkkoi, noin nimesi Ei Tuoni sanoja anna, Mana mahtia jakele Etkä täältä pääsnekänä sinä ilmoisna ikänä Kotihisi kulkemahan, maillesi matelemahan
7.
Terve Louhi Terve Kalma Terve Tuoni Terve Mana Louhi Pohjolan emäntä Joll' on muoto mustallainen Sikiänsä synnytteli Teki poikoa yheksän Hyvä Kalma, kaunis Kalma Rikoit ihmisen ihoa Verisissä vaattehissa Hurmehessa huituvissa Tyttö Tuonelan sokea Ulappalan umpisilmä Alku kaikille pahoille Tuhansille turmioille Manalan ikimajoilta Se tunsi tulen lumoa Valkeaisen vaivutella Läpi pienen neulan silmän Meren aaltojen ajella Tuonen mustahan jokehen Tuoni on miun Manalle tuonut Tuoni tuonut Tuonelahan Manalan alantehesen Kalmalaisten kartanosta Manalan ikimajoilta Mullista muhajavista Maista liikuteltavista Louhi Pohjan emäntä Päästä poikasi pahoista Tämän jakson jaksajaksi Kauhean kaottajaksi Tämän maailman tuhoajaksi

credits

released March 15, 2022

license

all rights reserved

tags

If you like Käärmekristus, you may also like: